Vaatetus paniikki lientyy...

...tai sitten EI. 

Käväisin keskustan Eurokankaassa mielessä etsiä sopivaa kangasta peplokseen sekä esiliinaan. Tarjolla olikin villakankaita sekä villasekoitekankaita vaikka kuinka paljon, mutta minun tarpeeseeni löytyikin sitten paljon vähemmän, sillä budjettini asetti rajat. Oli todella ihania pehmeitä kankaita, mutta kun hinta huiteli välillä 25 -99€ /metri niin saivat jäädä pöytään. Pienen etsinnän jälkeen löytyikin villasekoitekankaita joiden metrihinta oli vain 9,90€, mutta sitten tuli eteen väriongelma. Mustaa ei voinut valita, punaiset taas olivat sellaisia, että ne eivät käyneet kasvivärjätyistä, vaalea liila ei oikein sytyttänyt ja munakoisonväristä kangasta oli liian vähän jäljellä. Jäljelle jäi beigen värinen kangas joka olisi hyvin sopinut mekon väritykseen, mutta materiaalin paksuus hieman mietitytti. Asiaa vielä pähkäillessäni osui silmiin vielä yksi saman hintainen kangas. Tämä laskeutui paremmin, mutta väritys ja materiaalin pinta, jossa oli ikään kuin karvoja, hieman arvelutti. Toisaalta kankaan hulpioiden "koristereuna" houkutti, koska se muistutti etäästi kankaaseen kudottua lautanauhaa. Hetken kahdenvaiheilla roikuttuani tein päätöksen ja vein pakan leikattavaksi. 

Lisää päänvaivaa tuotti vielä esiliinakankaan metsästys. Valkoista tai vaalea sävyistä sopivaa villakangasta ei ollut tarjolla joten oli mietittävä muita sopivia värejä. Vaan ei oikein tahtonut löytyä villakankaista sopivalla paksuudella olevaa kangasta. Lopulta luovutin ja päätin, että kunhan löytyy sopiva niin materiaalista ja väristä viis. Lopulta päädyin palalaarien luokse ja siellä pellavasekoitekankaita sisältävän laarin ääreen. Ensin näytti siltä, että sopivaa ei löydy, mutta hetken penkomisen jälkeen käsiin osui valkoinen pala. Kangas oli hieman liian kovaa ja valkaistua valkoista, mutta ehdin jo miettiä, että liottamalla kangasta vahvassa kahvissa saisi kangas hieman kellertävän sävyn, kun vielä hetken pengoin laaria  Ja onneksi pengoin, sillä pohjalta löysin vihertävän ison palan, josta myyjä oli valmis leikkaamaan minulle tarvitsemani palasen.

Ja tällaiset kankaat sitten lopulta tuli hankittua.

Ja juuri, kun vaikutti siltä, että no nyt helpotti ja homma alkaa skulata, niin seuraava ongelma ilmaantui. Tai no syypää olin minä itse, sillä en ollut tullut tarkistaneeksi mittasuhteita. Olin leikannut mekon normaalisti kaavan mukaan, mutta koska olen iso muutenkin, kuin persoonaltani niin ei kaavalla sellaisenaan leikattu mekko sovi minulle. Ja kun olin jo ehtinyt leikellä lakanat, olin pakotettu kaivelemaan kangasvarastoja uudelleen, jos löytyisi lisää sopivaa kangasta. Samalla katselin sopivaa materiaalia asun muokkaammiseksi enemmän sopivaksi syksyiseen ulkoiluun.

Kaapin kätköistä löytyi mustaa fleeceä, jota jäi yli, kun tein eräällä tuttavan pojalle Muffi Puffin asun sekä haalistunut vaalean vihreä lakana, josta yritän värjäämällä saada uudet kiilakappaleet mekkooni. Lisäksi kirpputorilta löysin valkoisen villasekoite hameen ja vaalean rusehtavat housut. Nyt vain sormet ristiin ja värjäys- ja ompeluhommiin.

Vaatetus paniikki (ensimmäinen osa)