No niin nyt on jo jotain raportoitavaa tästäkin projektista. Tällä kertaa vain on todettava, että aina ei asiat mene ihan niin kuin tv:ssä. Kaavoitin asun hihattoman alusmekon ja sovitimme sen ystävättäreni ylle, jotta näkisimme onko kaavoitus onnistunut ja haluaisimmeko muuttaa mallia joltain osin. Proton valmistin tavallisesta valkoisesta puuvillakankaasta eli lakanakankaasta.
Olimme periaatteessa tyytyväisiä malliin, mutta päädyin hieman laskemaan kädenteitä jotta saimme hieman "avaruutta" niihin. Laskin myös hieman helman kellotuksen alkamiskohtaa, sillä nyt ne eivät tehneet oikeutta ystäväni vartalolle. Helman pituuden päädyimme pitämään samassa, sillä ystäväni ei ollut vielä tässä vaiheessa löytänyt kenkiä asuunsa. Joten tarkistaisimme sen sitten myöhemmin ja jätimme muutaman sentin "varaksi".
Tähän asti siis asiat sujuivat melko ok, mutta sitten alkoivat haasteet. Ensimmäiseksi hankitusta kankaasta löytyi muutama virhe; yhdessä kohtaa kankaan leveys heitti 4 cm verran sekä kahdesta kohtaa kankaan pituudessa oli koko kankaan levydeltä lankajuoksu joka aiheutti sen, että ne oli kierrettävä kappaleita leikattaessa. Pienen säätämisen ja muutaman voimasanan jälkeen kaikki kappaleet saatiin leikattua. Materiaali oli kuitenkin sen verran ohutta, että tarkoituksemme oli tehdä asun vuori samasta kankaasta. Valitettavasti materiaali ei riittänyt aivan koko mekon vuoritukseen vaan vuorikappaleet jäivät n. 50cm lyhyemmiksi. Valitettavasti kangas vain oli niin ohutta, että lyhyempi vuori ei näyttänyt hyvältä ja vuorin reuna näkyi puvun helmasta läpi. Oli siis keksittävä jotain muuta.
Onneksi ystävättäreni suostui ajatukseen, että vuoritamme mekon protokankaalla. Joten ei kuin purkamaan mekko uudelleen kappaleiksi. Ja sovittamaan miehustakappaleita protokappaleiden päälle. Tässä haasteita loi se, että protoa sovitettaessa olimme muokanneet puvun pääntietä ja koska kyseessä oli "vain proto" olin leikannut kangasta surutta suoraan saksilla hakiessamme pääntien muotoa. Helmassakin oli hieman epätasaisuutta johtuen protokankaan rajallisuudesta.
Hieman asettelua se vaati, mutta sain kuin sainkin kohdistettua palat ja ei kuin harsimaan uudestaan kappaleet yhteen. Itse päädyin harsimaan kerrokset käsin toisiinsa, ns. tikittämisen sijaan. Jos käytössä olisi ollut automaattisella katkaisulla varustettu ompelukone niin olisin voinut, mutta en jaksanut alkaa leikkiä tavallisella koneella. Yllättävät työvuorot takasivat sen, että pientä kiirettä sain pitää ja kappaleita harsittiin kasaan vielä sovituspäivää edeltävänä iltana ja mekko surautettiin kasaan ennen töihin lähtöä. Ja kun työpäivän lopuksi sovitettiin asua huomattiin, että "sovitusvaroista" oli otettava hieman ulospäin, sillä olin suoristanut hieman liikaa. Helman pituus oli mielestämme juuri sopiva sekä kenkien, että asun päälliosan suhteen, sillä tarkoituksemme on tehdä päälliosasta hieman alusmekkoa pidempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti